Osien välissä on aina vain pidempi ja pidempi aika... Siitä olen hyvin hyvin pahoillani! Tykkään pelata tätä sukua ja kirjoittaa. Innostusta riittää ja paljon, mutta kärsivällisyys meinaa välillä ratkeilla. Kun pelaan, niin välillä vähän väliäkin peli sammuu ja kone täytyy taas käynnistää uudelleen, ja odottaa että sims avautuu 5-10min... Että sillee! Jatkan kuitenkin tätä vielä ;)! Kun ostan The Sims 3, niin en tiedä sitten jatkosta viekö se minut kokonaan mukanaan, vai jatkanko ohella vielä tätä. Tästä pidän :)))!
Monissa kuvissa näkyy taivas, koska en tiedä, mikseivät sisäkattoni toimii. Pahoitteluni siitä! Otsikkokuvaakaan ei tällä kertaa ole.

Mutta enemmittä löpinöittä osaan:

<><     <><     <><     <><     <><

Viimein yliopistolla :)!

Nuoriso saapui yliopistolle intoa puhkuen. He valitsivat kaikki vierekkäiset huoneet samalta käytävältä.

<><

"Rosalie... Musta tuntuu... että... että ei  musta oikeen oo tähän. Taidan lopettaa heti alkuunsa"

"Etsä voi olla tosissas! Eihän yliopistoo voi noin vaan lopettaa!"

"Kyllä voi! Kerroin ekana sulle, kun oot aina pitäny mun puolia ja ollu kiva sisko... Mut ei si, lopetan silti!"

"Mutta hei, mieti mitä porukatkin sanoo?"

"Isä jätti aikoinaan itekin yliopiston kesken, äiti ei ikinä alottanutkaan"

"No huoh... Niinhän se tais olla, mutta puhut silti niille ensin ja kysyt luvan!"
"Joo joo. Thanks systeri, oot paras!"

<><

Tytöt olivat jo innolla miettimässä pääaineitansa.

"Emil, mitäs sä ajattelit ottaa?" Elise kysyi.

"No ööh... Mä vähän ajattelin lähtee..."
"Eihän niin voi tehdä! Mitä äiti ja isäkin sanoo!?"

"Ihan rauhassa hei! Jotenkin arvasin reaktios. Soitin niille jo ja niille se oli ihan okei. Lähen tänään".

"Aha..."

Ruut lähes pakotti Emilin lähtemään edes yhdelle luennolle, yrittäen saada tämän pään vielä käännettyä.

Palattuaan Emil kuitenkin soitti taksin ja lähti takaisin kohti Kaunialaa.

Lopultas Emilistä tuli ihan komea nuori mies.

<><

Yliopistolle jääneet tytöt ahkeroivat kovasti omien pääaineidensa parissa. Ruut valtio-opin.

Elise oli uppoutunut taideoppiin.

Ja Rosalie ähki psykologian parissa.

Jo heti ensimmäisenä vuonna Rosalien aika rupesi kulumaan kaikkeen muuhun, kuin opiskeluun.

Hän sanoi löytäneensä unelmiensa miehen, juuri sen oikean.

Pikkuhiljaa heidän juttunsa syveni

ja syveni.

Pian Rosalie ei muuta tehnytkään, kuin roikkui kiinni Paavossansa.

Ensimmäinen puolivuotinen yliopistolla sujui tytöillä kuitenkin oikein hyvin. He kaikki saivat paikan huippuoppilaiden listalta selvitettyään loppukokeen leikiten.

<><     <><     <><

Olisikohan aika välillä kurkata mitä kotopuoleen kuuluu?

Cecilia ja Roni päättivät muuttaa vähän rauhaisampaan paikkaan, ja niinpä he rakensivat suuren hirsimökin keskelle metsää. Siellä heidän olisi aikanaan rauhaisa viettää eläkepäiviään.

Emil oli muuttanut takaisin vanhempiensa luokse asumaan yliopiston lopetettuaan. Hän elelisi siellä, kunnes löytäisi oman kämpän.

"Oi! Ihana kisupentu! Mutta en siltikään tajuu, että miksei tosta toisesta sais sanoo mitään tytöille?" Emil kysyi, samalla lirkutellen uudelle perheenjäselle, suloisille Siiri-kissalle.
"No en oikeen tiiä miten ne suhtautuis... On parempi, että ne näkee sen sitten, kun palaavat myös kotiinsa..."

<><     <><     <><     <><     <><

Kommentit kelpaavat aina, kiitos ;)!